Koulukiusaaminen. Se on hyvinkin puhuttu aihe nykypäivänä ja siltikin sille ei tehdä mitään. Naurettavaa.
Mua on ruennut masentamaan lapsuuden kiusaaminen. Se satuttaa vieläkin.. Jotkut asiat on oikeestikki pienii juttui, mut ne sattuu enemmä ku mikää.
Olin ala-asteella ylipainoinen, iso tyttö. Pulleat posket ja perseeseen asti pitkät vaaleat hiukset. Siniset säihkyvät silmät, halua kasvaa isoksi ja nätiksi ja sellaiseksi josta kaikki pitävät.
Jotkut henkilöt saattavat tunnistaa ittensä tästä, tai jopa unohtaneet kaikki nuo jutut, minä en unohda. Muistan suurimman osan asioista. Ei niitä noin vaan unohda.
Luokassamme oli tietyt tytöt joiden kanssa hengailin vuorotellen, milloin oli kelläkin minulle aikaa. Olin luokassamme se kierrätysastia jonka saattoi vaihtaa toiseen lennosta. Olin se viimeinen vaihtoehto kun muualta ei seuraa löytynyt. Sitten esitettiin parasta ystävää, luottohenkilöä jolle saattoi kertoa salaisuudet. Olin niin yksinäinen että odotin aina häntä koulun portilla. En omistanut tietokonetta jolla jutella heille. He saattoivat sopia illan aikana oman riitansa ja sopia että hengailivat huomenna kahdestaan, olin tiedoton tästä.
Aamulla odottaessani häntä, hän kävelee tyynesti ohi ja virnuilee minulle. Olen hämmentynyt. Miksi hän käveli ohitse?
Kaikki muut "ystäväni" olivat laihoja, olin ainoa pullea. Yhtenä päivänä ruokana oli perunaa ja kalakastiketta. Otin vain perunaa koska en syö kalaa. Laitoin vanhasta tottumuksesta voita perunoiden päälle, niinkuin kotonakin. Siitäkös tytöt riemastuivat.
Kun menimme pihalle, tytöt huomasivat maassa olevan nallekarkin ja kysyivät
"Mikset laita toho nallekarkkiin voita ja syö sitä?" Se kolahti. Enkö saanut enää syödäkkään niinkuin halusin ja minulle oli opetettu? Siinä vaiheessa tajusin _ulkonäön_ ja muut uudet jutut. Et voinut enää pukeutua niihin vaatteisiin mitä olit käyttänyt viime vuonna. Se oli hankalaa aikaa. Mitä minä sanoin iskälle, että miksen voi laittaa tuota paitaa enää missä on hevosen kuva. Sen takia että kuulisin siitä koko päivän. Mua kiusattaisiin siitä monta viikkoa. Pakko ostaa uusia vaatteita. Pakko muuttua.
Minulla oli ihanat pitkät vaaleat hiukset jotka mainitsin aikasemmin. Rakastin niitä. Mutta sitten minulle sanottiin että näytän aivan gorillalle kun minulla oli ne. Ja siitäkin kiusattiin. Jouduin leikkaamaan pitkät hiukset keesiksi. Mitä minä teinkään ettei minua kiusattaisiin..? Jouduin muuttumaan ihmiseksi joka en ollut. Aivan sama mitä tein, söin, laitoin päälle, siitä kiusattiin.
Yksi päivä jouduin pyytämään tehtävässä apua yhdeltä luokan pojalta jolla oli silmälasit. Seuraavana päivänä pulpetissani oli kuva jossa pidit poikaa kädestä ja meidät molemmat oli piirretty läskeiksi. Heitin lapun roskiin ja itkin. Opettaja kysyi mikä minulla oli hätänä. Olin vain hiljaa ja itkin. Sitten lähdin kotia.
Joku toinen kaunis päivä löysin pulpetistani lapun, johon minut oli jälleen piirretty. Läskinä tietenkin. Ja lapussa oli teksti
" Oot oikeesti läskein ihminen kenet oon ikinä nähny, toi on sairasta." Niih, kiitos päiväni piristämisestä.
Ala-aste oli oikeastaan tätä koko ajan.
Sitten siirryttiin yläasteelle. Monet vanhat luokkalaiseni olivat nyt taas luokallani, tällä kertaa kiusaajani olivat poikia. Mulla oli yläasteel emo-tyyli. En edes tajua miten siitä saa niin paljon kiusaamisen aihetta. Ja siitä että olin yksinäinen. En halunnut enää luottaa ihmisiin. Tiesin että jos sanon jotain salaista jollekkin niin kaikki tietävät siitä. Olin niin masentunut kaikesta että aloin viillellä runsaasti. Käteni olivat aina suurilla haavoilla ja vereslihalla. Pidin aina pitkähihaista hupparia ettei kukaan näkisi niitä. Kerran mu piti ottaa se pois liikuntatunnin ajaksi tai lentäisin sieltä pihalle. Kaikki näkivät käsivarteni. Se oli kauhea paniikkinen hetki. Pojat sanoivat että näytän silvotulta kinkulta. Niin. Sehän minä olinkin.
Koulussa oli tanssia liikuntatunnilla. Opettaja käski valita parit. Olin tietenkin se joka jäi itsekseen seisomaan kaikkien keskelle. Kuulin naurua ja ilkkumista. Opettaja pakotti lopulta yhden pojista tanssimaan kanssani. Poika piti koko tanssin ajan mahdollisimman suuren välin ja hihat käsissä ettei koskisi minuun. Tanssin lopuksi tuli tietenkin oksennusääniä kaikkialta pojalle joka joutui tanssimaan kanssani.
Tuttuni suihkutti hajuvettä huppariini vaikka kielsin. Se tuoksui hyvälle :3 pidin siitä. Menin luokkaan ja kaikki kääntyivät katsomaan. Luonnollisesti menin ainoaan pöytään jossa ei istunut ketään, koska kukaan ei halunnut istua samassa pöydässä kanssani. Kuulin ympäriltä kommentteja hajuveteen. Lopulta sain lempinimen Smelly. Jotkut kutsuvat mua edelleen sillä nimellä. Luovaa.
Yritin yläasteen aikana kolme kertaa tappaa itseni, mutta en pystynyt siihen. Olen vieläkin niin pettynyt ettei minulla riittänyt munaa siihen. Olin nössö kaikesta huolimatta. Kerran yritin vetää napui ja viinaa mutta jouduin vain vatsahuuhteluun. Kahdesti yritin hirttää itseni. En vain pystynyt potkaisemaan tuolia altani pois.
Se oli musertavaa aikaa. Eripuolilla ihmiset käyttivät minua hyväkseen tavalla tai toisella. Psykologi sanoi että olen traumatisoitunut tuosta ajasta huomattavasti. Mulla ei ole enää ollenkaan itsetuntoa tai mitään kunnioitusta kehoani kohtaan. En pysty katsomaan peiliin ilman että meinaan oksentaa. En ikinä unohda nuita sanoja jotka minulle on sanottu. En ikinä pysty hyväksymään kehoani sellaisena kun se on.
Olisiko mua ikinä kiusattu jos olisin ollut hoikka ja nätti. Olen vihainen itselleni. En ikinä olisi pystynyt tekemään kenellekkään mitään tuollaista.
Jätin suuren osan kirjoittamatta koska en jaksaisi kirjoittaa kaikkea ja en halua muistella enempää..
Kiitos ja kuittaus olen puhunut.