Koulu
Mun pitäis hakea Seinäjoelle kouluun. Iskä on yrittäny saada mun pään kääntymään, että jäisin tänne opiskelemaan. Miksi ihmeessä jäisin Viitasaarelle kun ei täällä ole alaa joka mua kiinnostaa? Mitä järkee mun on mennä minnekkään sellaiselle alalle, mikä ei kiinnosta, ku tiiän etten sitä kouluu kävis loppuun kummiskaan? Hakisin Seinäjoella taas pinnalle tai puulle.
Muutto
Koulun takia joutuisin muuttamaan omaan kämppään. Tässä vaiheessa suunnitelmissa on muuttaa Jennin kanssa kaksioon. Maksettas vuokra puoliks. Rahat riittäis sen jälkeen elämiseenkin. Iskä ei luota siihen että saisin pidettyä sen kämpän. Toinen syy miksi en saisi muuttaa pois on mun sisko. Iskä sano etten saisi muuttaa koska Johanna jäisi yksin. Siis pitääkö mun laittaa siskoni sen edelle että saisin koulupaikan ja töitä? Johanna ei kuulemma halua jäädä yksin. Hei, kyllä mieki haluaisin vaikka lottovoiton muttaku kaikkea ei voi saada.. Itse olen kyllä sitä mieltä että mun tulevaisuus on tärkeämpi mulle,kuin se jääkö sisko yksin. Iskä on suunnitellu sossujen kanssa että jos menisin Viitasaarelle vuodeks kouluun ni sossut auttais mua ensi vuonna hankkimaan kämpän Viitasaarelta. Olen sanonut iskälle sata kertaa, etten tänne asumaan jää.
Koira
Olin ehdottanut iskälle 6 vuotta, että otetaan koira. Ei sopinut. Kerran kävin ystäväni kotona, missä oli koiranpentuja. Ne oli vasta jonkun kk vanhoja. Mun sydän suli niille. Vinkkasin iskälle että täällä ois koiranpentuja, ei käynyt. Menin katsomaan pentuja kun ne olivat about 3kk ikäisiä? Menin istumaan nurmikolle, kun huomasin että tarhassa on ne samat pennut. Ne oli jo kasvanu :3. Sitten huomasin että tarhan ulkopuolella oli yksi pentu. Pentu tuli syliini istumaan ja tuijotti siinä mua silmiin. Siinä vaiheessa päätin että tämä oli minun koirani. Pentu pyöri koko sen ajan mitä oltiin siellä, ni mun kimpussa. Soitin iskälle ja sanoin että löysin meille koiran. Iskä sano että katotaa huomenna niitä. En voinut. Joten otin pennun mukaan ystäväni luokse missä olin hetken majaillut. En kertonut iskälle mitään tapahtuneesta. Illalla kaverin kanssa päätimme että koirasta tulee Tube. Nukuin Tuben kanssa koko yön vessassa. Yö oli rauhaton mutta olin onnellinen. Seuraavana päivänä iskä tuli hakemaan minua kotia. Siinä vaiheessa kun menin autolle ni kerroin Tubesta. Iskä raivosi minulle. En kuunnellut, hellin vain Tubea. Lopulta iskä heltyi ja antoi luvan pitää sen. Olin onneni kukkuloilla, sain vihdoin ystävän ! Menimme hakemaan siskoani laitoksesta lomille. Jätin Tuben autoon ja menin sanomaan Johannalle että laittaa silmät kiinni ja kävelee autolle. Autolla Johanna avasi silmät, huomasi Tuben ja kysyi ensimmäisenä "onko toi sun?". Vastasin että on. Johannalle se oli Okei. Siinä se hihku että miten ihana se on. Aika kului ja Tube täytti 4kk. Siitä alkoi helvetti.
Johanna pääsi laitoksesta pois. Rupesin viettämään enemmän aikaa ystävieni kanssa, koira tuli välillä mukaan ja välillä se oli pakko jättää Johannan kanssa kotia. Tästä kehkeytyi riita, että koska Johanna joutui vahtimaan sitä, se oli sen koira. Ehei, ei neitiseni onnistu. Tube tulee aina olemaan minun koirani. Ja nyt kun minun pitäisi muuttaa ni tottakai haluan ottaa elämäni tärkeimmän asian mukaan, luonnollisesti. Nyt se ei sitte käy iskälle eikä Johannalle. En saa ottaa omaa koiraani, kuin omaa lastani mukaan? Onko tämä joku vitsi? Iskä sano että koira pitää jättää kotia että Johannalla olisi motiivi käydä koulua. Johanna on huutanut että jos vien Tuben ni se tappaa ittesä. Miksi en voi kuin nauraa tuolle edelliselle lauseelle? Miksi se tappais ittesä jos veisin omani pois? Tästä asiasta on tullut mitä pahin riita. Sillä minähän en omaa lastani tänne jätä, en tosiaankaan. Olen myös kuullut muilta tahoilta, että kun olen pois kotoa ni Johanna potkii,lyö ja astuu Tuben tassujen päälle. Johanna tietenkin kieltää kaiken ja iskä puolustaa pikku prinsessaansa. Uskon tämän kyllä, koska olen sen kerran itsekkin nähnyt. Tässä kohin "äidinvaistoni" herää ja tahdon vielä enemmän ottaa Tuben mukaani. En todellakaan hyväksy sitä että mun vauvaa pahoinpidellään. En TODELLAKAAN voi jättää Tubea kotia. En edes harkitse asiaa. Johanna on ruennut kutsumaan Tubea omakseen.
MITÄ MINÄ TEEN ?
pikkuplussaa
Sitten tähän raha-asiaan. Olen hokenut iskälle monta kuukautta että tarvitsen rahaa uusiin vaatteisiin. Ei kuulemma ole. Katsoin Johannan vaatekaappiin, se tursusi vaatteita. Itselläni on yhdet farkut(jotka menivät tänään rikki), kaksi toppia, pari t-paitaa, kolme kauluspaitaa ja tietenkin alusvaatteet. Näillä vaatteilla mä elän kuukaudesta toiseen. Ja ihmiset ihmettelee ku joudun pitämään samoja vaatteita päivästä toiseen. Ei mulla ole muita. Ei ole rahaa.
Sitten tämä asia. Iskä ostaa johannalle uusia, yli 200e maksavia puhelimia, kaiuttimia, suoristusrautoja ja uuden tietokoneen. No en ihmettele yhtään ettei iskällä ole rahaa. Mutta vittuako se siitä mulle raivoaa. Ja mikä pahinta, iskä on Johanna tossun alla. Voiko tää olla ees totta. Mitä vittua mä oikeasti teen. Iskällä ei ole mitään hajua kuinka vaikeeta mulla on. Olen yrittänyt kertoa siitä, mutta ei mua kuunnella. Oon isossa pulassa.
 | |||
| Tässä on kuva Tubesta. Elämäni tärkein asia ♥ |
